Here we go again
”Ikinä ei kannata sanoa ei ikinä”. Vannoin edellisen pentueen jälkeen, että ikinä en enää ryhdy moiseen hommaan. Niin ihania kuin pennut olivatkin, niin stressi kaikesta ja muutaman kuukauden unettomat yöt ei ihan houkutellut uusintaan. Mutta tässä sitä ollaan, aika isona yllätyksenä itsellenikin.
Hikalla kävi siis nuori liettualainen herrasmies Lafroyg Willa Mora eli Froyg kylässä viikonloppuna (19-20.3.) ja jos kaikki menee hyvin, olisi pentuja tulossa toukokuun lopussa. Vähän niinkuin synttärilahjana itselleni (ensisijaisesti itsellehän tässä taas ollaan pentua tekemässä). Ja koska olen tekemässä ensisijassa pentua itselleni, olen (taas) etsinyt urosta, johon voin täydellä sydämellä ihastua. Ja ihastuminen edellyttää edelleen ennenkaikkea koirasta välittyvää asennetta isolla A:lla, tietynlaista tapaa liikkua, isoa moottoria ja no, sitä jotain. Lisäksi etsiskelin tälläkin kertaa urosta, jonka sukutaulussa olisi useampia itseäni miellyttäviä koiria ja jolla olisi mieluiten jo jälkeläisnäyttöäkin. Päädyin pohdinnoissani ”jotain vanhaa jotain uutta” lopputulokseen sillä Froyg on Aivon eli edellisen pentueen isän, poika.
Froyg on vielä nuori, syntynyt 10/2019 ja sillä on yksi veli. Molemmilta veljeksistä on kuvattu lonkat A/A ja kyynärät 0/0 ja sydämet ultrattu terveiksi. Froygiin ihastuin ensin videoiden perusteella, huikealla asenteella ja liikkeellä etenevä uros! Liike muistuttaa hyvin paljon Hikan edellisen pentueen Curun liikettä ja Curuahan voisi katsoa ikuisuuden kyllästymättä.
(Tässä ilmeisesti ekoja kisoja, just kisaikäisenä)
Froygin visiitti täällä oli tosi lyhyt ja koiran huomio keskittyi pääosin Hikkaan, mutta kyllä siinäkin ajassa ehti jonkinlaista analyysia tehdä. Leikki hienolla intensiteetillä suoraan autosta kaivettuna pitkän matkan jälkeen, otti oudot tilanteet ja uudet paikat rennosti ja ihmiset olivat täysin ok myös käsiteltäessä. Jokseenkin välinpitämätön ihmisiä kohtaan (tai sitten vain Hikka vei kaiken huomion), mutta kun Hikka poistettiin hetkeksi kuvioista, tuli aina jalkaa vasteen nojailemaan hakeakseen rapsutuksia (ja vaati niitä lisää jos lopetti silittämisen). Hikkaa vähän isompi, ehkä 41-42cm ja pörröisempi. Vähemmän pörröinen kuitenkin kuin isänsä.
Froygilla on nuoresta iästä huolimatta jo yksi pentue, josta kaksi kivanoloista nopsajalkaista tyttöä (ihan vasta vuoden täyttäneitä). Sen veli on myös kivanoloinen. Ihastuin aikoinaan Froygin isän Aivon (ja jälkikasvunsa) tekemiseen aksaradoilla, mutta vielä suuremman vaikutuksen Aivo teki tavatessani sen astutusreissulla. Niin varman, avoimen ja hyväntuulisen oloinen tyyppi! Aivo oli arviolta n 40cm, nopea ja hienosti liikkuva uros, josta välittyi aivan huikea asenne tekemiseen. Ja mikä tärkeintä, Aivolla on erinomainen jälkeläisnäyttö (terveys, moottori, sosiaalisuus) ja jätti itseään vahvasti myös Hikan pentuihin. Froygin emä taas on Puolaa eri arvokisoissa edustanut Mora, jonka täyssisko (eri pentue) on myös Puolaa eri arvokisoissa edustanut Hikan isoäiti Brava (lisää täältä https://
Hikan perusteellinen kuvaus löytyy TÄÄLTÄ. Sen lisäksi, että tykkään Hikasta itsestään kovin, tykkään valtavasti myös kaikista Hikan sisaruksista ja muusta suvusta molemmin puolin.
Ja tykkään ihan älyttömästi Hikan ekan pentueen kaikista tyypeistä. Pupusta voi lukea TÄÄLTÄ. Useampi pennuista (etenkin Pupu ja Curu) on niin kiihkeitä arjessa ja harrastuksissa, että mahdollisen jatkokäytön osalta olisin kuitenkin tosi varovainen ettei sitä tule enää yhtään lisää. Tällä porukalla hermot vielä pitävät isot moottorit ja kiihkeyden hyvin kasassa, mutta aika rajoilla mennään jo. Pennut ovat ystävällisiä ja reippaita kaikki, avoimuuden osalta välinpitämättömästä kovinkin sosiaaliseen, käsiteltävissä. Noah pysynyt ihanan iloisen hyväntuulisena tyyppinä huolimatta koettelemuksistaan nuorena murtuneen ranteen vuoksi. Pupu ei enää ekojen juoksujen jälkeen ole välittänyt kauheasti muista koirista. Aika mutkattomia arjessa kaikki ja ne jotka käväisseet täällä hoidossa, humpsahtaneet meidänkin arkeen ihan kuin aina olisivat täällä olleet. Yksi selkeästi hitaammin kehittyvä sekä herkempi/ohjaajapehmeämpi (joka myös luovutusiän jälkeen jännitti joitain asioita). Jokaisella näyttää olevan kovin kivasti taistelutahtoa (jopa Pupu ollut aina palkattavissa vieraan kouluttajan toimesta lelulla) ja saalista, lisäksi kaikilla paitsi yhdellä viidestä ruokahalukin pyrtsimäisesti kohdillaan.
Rakenteeltaan/olemukseltaan/liikkeeltään Pupu ja Noah muistuttavat toisiaan. Ne ovat myös molemmat kovin kevytluustoisia, kun muilla pennuilla on luustoa ihan kivasti. Lisäksi molemmilla hampaissa sanomista, Noahilla voimakas alapurenta, Pupun purenta on ok, mutta alaetuhampaat vähän vinksin vonksin. Muilla pennuilla purennat ok ja kaikilla kaikki hampaat suusssa. Sitten taas Curussa ja Lallissa on paljon muutakin samaa kuin väri, liikkeessä (takaliikkeen voima) erityisen paljon. Supi muistuttaa taas minusta paljon Hikan isän puoleisia koiria nuorena. Ja näyttää Hikalta!
O’ou Radiant Ragamuffin ”Curu” harrastaa (insta @emmiin_a), 41-42cm, n 10kg
O’ou Radioactive Rat ”Lalli” harrastaa (insta @vauhtipaimenet) n 43-44cm
O’ou Radical Rabbit ”Pupu” harrastelee 0-1,5v
Lisää Pupun puuhia löytyy meidän instasta kohokohdista, 40cm 8kg
O’ou Rebellious Roadrunner ”Noah” (insta @ukkonoahandchums) n 41-42cm
O’ou Raging Raccoon ”Supi” (insta @eenoileruu)
Hikan emä on Martta, FI AVA Tottakai Uniikki Olen, aivan ihana energinen narttu, jolta ei todellakaan ainakaan asennetta puutu! Martan täysveli Taavi, Tottakai Uskomaton Olen, on muiden harrastustensa lisäksi suorittanut pelastuskoirien Virta-tarkastuksen. Hikan isä on Brego, Barbarian Fighter Extreme Braveheart, upea ja superavoin puolalainen herrasmies, jonka emä on maataan MM-tasolla agilityssä edustanut valloittava Brava. Bregon isää Babouta kuvattu taas mielestäni hyvin täällä , itsellä samanlainen mielikuva (plus vähän myös muuta sukua). Brego itse oli Puolan MM-kultaa voittaneessa maksi-joukkueessa vuonna 2017. Bregon puoleisesta suvusta löytyy lisää tietoa myös täältä. Omaan makuuni ihan huikean hienoja koiria, niin Bregon sisaruskatras kuin taustalla olevat koirat! Hikalla itsellään on neljä yhtälailla hienoa sisarusta, joista löytää enemmän tietoa täältä (sivun lopussa myös videoita niin Hikan emästä kuin isän puoleisen suvun koirista). Pehmeyttä suvusta löytyy jonkun verran Hikan sisaruksissakin ja vaikka Hikka itse tai Aivo ei sellaisia ole (päinvastoin), niin yksi Hikan viidestä pennusta on ohjaajapehmeä/herkkä.
TÄÄLTÄ voi lähteä klikkailemaan Hikan lähisuvun ja jälkikasvun tietoja melkein paremmin kuin koiranetistä, aika monesta koirasta löytyy kuviakin.
Hikka on tutkittu terveeksi päästä varpaisiin eikä sillä ole myöskään mitään epämääräisiä kolotuksia, kutinoita tai vatsaongelmia. Hikan omat sisaruksetkin ovat pääosin A-B lonkkaisia (yksi C/B) ja muutenkin perusterveitä, samoin Hikan isä sisaruksineen ja suurin osa niiden jälkeläisiä. Hikan emällä on C lonkat ja leikattu polvi (oletuksena trauman aiheuttama luksaatio), jonka vuoksi halusin odottaa vähän pidempään ensimmäisen pentueen kanssa nähdäkseni tuleeko Hikalle tai sen sisaruksille ongelmia polvien kanssa. Ei ole tullut (vieläkään) eikä myöskään Hikan pennuille, vaikka suurin osa harrastaa todella aktiivisesti (ja vauhdikkaasti). Luuston lisäksi pyrtseissä olen kiinnittänyt huomiota autoimmuunisairauksiin (kaikkea mahdollista mengiitistä kilpparin kautta allergioihin) ja epilepsiaan yrittäen erityisesti välttää niihin liittyviä riskejä. Hikka pentuineen ei kutise, eivät ole ruokarajoitteisia eikä ole muitakaan tiedossa olevia ”epämääräisiä” ongelmia. Hammaskiveä tosin tuntuu osalle kertyvän jo nuorena. Kauempana suvussa esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Edellisen pentueen syntymän aikoihin Hikan isä Brego kävi rutiininomaisessa sydänultrassa (omistaja on vuosia käyttänyt koiriaan vuorotellen ”muuten vain”) ja sen yhteydessä paljastui lievä mitraaliläpän vuoto (kuuntelussa ei todettu sivuääniä). Tämän jälkeen on tutkittu myös muut ko pentueen koirat sekä osa Bregon jälkeläisistä, joista yhdellä Bregon jälkeläisistä ja useammalla sisaruksella tuli sama diagnoosi (lisäksi Hikan veljellä epäily). Brego sisaruksineen on jo 8,5 eikä mitään oireita ole yhdelläkään koiralla (kaikki todella aktiivisia agilitykoiria). Rotu ei ole myöskään tyypillinen sairastumaan sydänjuttuihin nuorena ja vanhana tätä todetaan kuulemani mukaan useilta, joten todellista tilannetta tai merkitystä vaikea sanoa, kun oireettomia ei ultrata. Hikan sydän kuunneltiin ennen astutusta terveeksi. Vahva epäilys on tällä hetkellä, että ongelma tulisi Hikan isän isän puolelta (useampi isän äidin puolen koira tutkittu samassa yhteydessä terveeksi, Brava, Mora, Evo). Myös Froygin ja veljensä sydän on ultrassa todettu terveeksi. Mutta ehdottomasti vakavasti huomioitava asia nyt ja myös jälkeläisten mahdollisessa jatkokäytössä.
Aivolta eli Hikan edellisten pentujen ja tulevan sulhasen isältä on tutkittu vain lonkat (A/A), mutta se oli edellisten pentujen aikaan edelleen ”kovassa käytössä” eikä sille ollut ilmaantunut mitään. Kaikki Aivon jälkeläiset ovat menneet harrastajille, joten ne on siten myös terveystutkittu laajasti (hyvin tuloksin). Yhdellä uroksella on todettu OCD, mutta kun sitä on emän linjassa löytynyt muiltakin, en itse kokenut asiaa ongelmaksi. Ja Hikan&Aivon kaikki viisi pentua olivatkin tämän(kin) osalta priimaa (ks koiranet). Tänä vuonna yhdellä vuonna 2014 syntyneeltä Aivon jälkeläisellä (se ainoa pentue, jossa emä täysin eri linjaa kuin Hikka, toisaalta seuraava pentue on syntynyt vasta 2018) on todettu spondyloosi 3 nikamassa lannerangassa. Oletuksenani on ollut ettei spondaria juuri ole tai se ei ainakaan vaivaa koiria, mutta tämän tiedon jälkeen harmittaa hieman ettei Hikan selkää ole tullut ikinä kuvattua 2 ikävuoden jälkeen :( . Loppuvuonna 2021 eli noin 10 vuotiaana, Aivolta on mennyt ristiside. Iäkäs koira enkä tiedä muita ristarikoiria jälkeläisissä tai lähisuvussa muutoin, mutta ehkä kuitenkin sellainen seurattava/huomioitava juttu Hikan jälkikasvun mahdollista jalostuskäyttöä ajatellen. Ei myöskään tiedossa olevia autoimmuunisairauksia, epilepsiaa tai muita vastaavia jälkikasvussakaan.
Loppuun vielä yleisiä ajatuksia siitä, mitä itse haen/koen tärkeänä, TÄÄLLÄ